Takaisin kotiin

Ilves oli selvinnyt katastrofaalisesta karsintakaudesta 1994-95 rimaa hipoen ja sen jälkeen valmennusjohtoon oli kutsuttu legendaarisen Vladimir Jursinovin poika Vladimir Jursinov Jr,
joka oli ehtinyt vuoden tehdä töitä Ilveksessä ennen Raipen paluuta.

– Minulla ei ollut minkäänlaisia ennakkoluuloja tai asenteita Vovaa kohtaan, kun palasin. Oli
vain hyvä, että oli nuori ja innokas valmentaja ja olin kuullut, että töitä tehdään lujasti.

”Raipe oli esimerkillisyytensäkin vuoksi niin loistava. Aivan loistava,
mitään muuta en voi sanoa, Vova huokaisee.”


Raipe nautti taas pelaamisesta Ilveksessä pitkästä aikaa. Joukkue oli hyvä ja homma toimi ketjukavereiden kanssa. Varsinkin kaudelle 1997-98 koottu ketju
Peter Larsson-Raimo Helminen-Sami Ahlberg oli murhaavan tehokas. Raipe valittiin
liigan parhaaksi pelaajaksi kauden 1997-98 päätyttyä ja SM-mitalitili oli kasvanut
hopeisella, kun HIFK oli finaaleissa parempi. Raipen tuomisina
Naganon olympiakisoista oli pronssimitali.

”Tuimailmainen taituri oli edelleen täysin ylivoimainen jääkiekkoilija. Helmisen kiekkovarmuus,
peliäly ja syöttötaito olivat jotakin käsittämätöntä. Lisäksi hän rynnisti kulmakahinoihin
mitään pelkäämättä ja oli vääntötilanteissa yllättävän voimakas.”

Seuraavalle kaudelle seuran johto hankki uusia vahvistuksia ja Ilves oli syksyllä mestarisuosikki.

– Jälkeenpäin sen huomaa, että joukkue oli väärin rakennettu. Siinä oli liikaa porukkaa. Kaikille
ei riittänyt aina pelipaikkaa ollenkaan eikä siten omaa roolia. EHL-turnaus meni kuitenkin
ihan hyvin. Lopputurnauksessa ottelu Moskovan Dynamoa vastaan oli todella kova peli.
Siinä oli aivan hirvittävä tempo.

Sitten valmentaja vaihtui Heikki Mälkiään. Ilveksen kausi meni kuitenkin pieleen. Oli taloudellisia
ongelmia, jotka heijastuivat joukkueeseen. Pelaajia tuli ja meni. Mutta seuraavalla
kaudella Ilves yllätti voittamalla pronssit.

– Siitä joukkueesta otettiin kyllä ihan kaikki irti, mikä oli otettavissa. Koko ajan pelattiin tiukkoja
pelejä. Harmi, että meiltä alkoi play off-vaiheessa tippua ukkoja niin paljon pois
loukkaantumisten tähden, ettei päästy kunnolla haastamaan Tapparaa. Se 124-minuuttinen
ottelu HIFK:ta vastaan on kyllä minun urani yksi ikimuistettavimpia.

Keväällä 2002 Raimo Helminen oli jälleen kansainvälisen median huomion kohteena. Hän pelasi
kuudennet olympiakisansa - enemmän kuin kukaan muu maailmassa. Samana vuonna
hän nousi pelattujen maaotteluiden määrässä ykköseksi maailmassa.

Mutta Raipen ura ei ole vielä ohi. Kaudella 2003-04 hän on jälleen uskomattomasti noussut
SM-liigan sentterien eliittiin ja johtanut Ilveksen hienoa kautta Maestron tapaan.

Kursivoinnit: Olli Mustonen, Veijareita & Virtuooseja, Poika Kotiin 2001

<<< Takaisin seuroihin