Suureen maailmaan

Mestaruuden jälkeen elämä muuttui täydellisesti. New York Rangers oli varannut Raipen
toisella kierroksella numerolla 35 vuonna 1984. Ja nyt Rangers halusi omansa.
Raipe vastasikin huutoon ja pelasi hyvän tulokaskauden.

– Kevätpuolella tuli pidempi kuiva jakso ja jouduin välillä katsomoonkin. Taisin hiukan väsähtää
henkisesti ja fyysisesti. Muuten se oli hienoa aikaa. Asuin ensimmäisen vuoden sellaisessa
pienessä kellariasunnossa ja toisena vuonna Ruotsalaisen Reksan kämpässä, kun se vapautui.

Synkkiä pilviä kertyi kuitenkin seuraavana kautena taivaalle, kun Rangersin johto vaihtui.
Phil Esposito tuli johtoon ja hän myi tai jätti syrjään kaikki nuoret pelaajat, vaikka nämä
olivat jo edellisellä kaudella antanut hyviä lupauksia.

– Se kausi meni aika poskelleen. En paljon päässyt pelaamaan. Välillä kävin farmissa ja välillä
olin katsomossa. Sitten pelaajasiirtojen viimeisenä päivänä minut lähetettiin Minnesotaan.
Siellä kolmisen viikkoa ja kausi ohi.

Seuraavana syksynä Kanada cupin jälkeen Raipe meni Minnesotan leirille.
Sopimusta ei millään tahtonut syntyä.

– Kyllähän sen jälkeenpäin tajuaa, etteivät ne minun varaani mitään laskeneet, kun
sopimustakaan ei tahtonut syntyä. Silloin minä päätin lähteä Tampereelle.

Raipe palasi Ilvekseen lokakuussa 1987. Ilveksellä oli valmentajana Sakari Pietilä ja joukkue
oli hyvä. Raipella meni muutama peli aluksi ilman pisteitä, mutta sitten niitäkin
alkoi ropista ja lopulta 31 ottelusta Raipe keräsi tehot 20+23.

”Tapparan ja Ilveksen seuraavassa ottelussa sai täysi katsomo lopulta sitä, mitä se halusi.
Toisessa erässä Helminen näytti pelintekijän kykynsä. Kolmen minuutin sisällä Neuvonen,
Salo ja Rajala pääsivät nauttimaan maalinteosta. Maalit syntyivät Helmisen maagisista
syötöistä. Kun Marko Allen vielä teki 1—4-osuman Raipen laukauksen reboundista, oli
peli selvä. Tappara kiri vielä maalin päähän, mutta ei lähemmäksi.
Illan kuninkaasta ei ollut epäselvyyttä. Raipe oli palannut!”

Raipe oli voittamassa Suomen jääkiekon ensimmäistä olympiamitalia Calgaryssa 1988. Hän
pelasi loistavat kisat, vaikka joutui olemaan sivussa kaksi viimeistä ottelua polvivamman
vuoksi. Paikalla olleet NHL-seurojen scoutit ihmettelivät yhteen ääneen, miksi tuollainen
pelaaja ei ole NHL:ssä. Hienot kisat poikivatkin vähän myöhemmin
hyvän sopimuksen New York Islandersiin.

– Meillä oli Ilveksessä ehkä vähän liiankin hyvä joukkue, koska oltiin aika ylivoimaisia
runkosarjassa. Sitten ei oltu hereillä, kun lähdettiin pudotuspeleihin Lukkoa vastaan.
Lukko tosin pelasi todella hyvin ja järkevästi. Myllys oli maalissa ihan unelmavireessä.
Mutta eihän sellaista olisi pitänyt tapahtua. Se oli anteeksiantamaton moka.

Ilves putosi välierässä katkerasti Lukolle. Ja hiukan myöhemmin samana
keväänä Raipelta hajosi selkä pahasti.

<<< Takaisin seuroihin