Kivinen alku liigajoukkueessa

Vuonna 1982 Raipe otti jälleen seuraavan suuren askeleen. 18-vuotias nuorukainen pääsi
Ilveksen edustusjoukkueeseen. Mutta kaikki ei sujunutkaan kuin tanssi.

– Olin intissä Lahdessa silloin. Treenipelien jälkeen näytti, että minulla olisi vakiopaikka joukkueessa.
Mutta sitten liigassa pari ensimmäistä peliä ei oikein sujunut ja Hiitelän Seppo siirsi minut
neloseen. Kyllähän se silloin otti päähän, kun ei päässyt pelaamaan.

Kauden aikana Raipe pääsi pelaamaan kokonaan vain puolenkymmentä liigapeliä ja muutamia
vaihtoja sieltä täältä. Suuri osa täysistä peleistä tuli siis edelleen A-junioreista. Ilveksen
ykkösketjuna riehui tällä kaudella Raimo Summanen-Risto Jalo-Jarmo Jamalainen.

Intti päättyi ja Raipe pääsi hyvin treenaamaan. Seuraavalle kaudelle aukenikin vakiopaikka
kokoonpanon kolmoskentässä. Useimmiten ketjukavereina olivat serkkupoika
Jarmo Jamalainen sekä kova vääntäjä Reima Pullinen.

”Nyt mikään ei enää pidätellyt 19-vuotiasta Raipea. Hänessä yhdistyi valtava voitontahto,
peli-ilo ja ennen kaikkea uskomaton pelikäsitys ja tekniikka. Hänen ei tarvinnut millään
tavalla ujostella sitä, että hänen selässään oli numero 14, jota oli vuosia kantanut
Ilveksen kaikkien aikojen paras hyökkääjä.”

Raipen ensimmäinen kansainvälinen arvokisamitali oli voitettu, kun Suomi pelasi hopealle
Neuvostoliiton voittaessa MM:n Ruotsissa pelatussa nuorten MM-turnauksessa.

– Nuorten MM-kisojen jälkeen pääsin pelaamaan vähän enemmän myös Mäkelän Miksan
kanssa, joka oli meillä ensimmäistä kautta. Miksa oli pelannut syksyn pääasiassa
Jalon Ripan ja Summasen Ramin kanssa.

Nuorukainen valittiin myös Sarajevon olympiaturnaukseen, jossa pääsikin pelaamaan kaikki
ottelut. Vaikka turnauksen pisteiksi on virallisesti merkitty 0+2, niin se ei todellisuudessa
pidä paikkaansa, sillä Raipe syötti lisäksi neljä muutakin maalia,
mutta niistä ei koskaan pöytäkirjoihin pisteitä merkitty.

<<< Takaisin seuroihin