Toimitusjohtaja Risto Jalo

Risto Jalo tutustui Raipeen ensimmäisen kerran 1970-luvun alussa, kun molemmat pelasivat
KooVeen Koivistonkylän E-junioreissa. Ripa on kuitenkin kaksi vuotta vanhempi, joten tiet
erosivat muina juniorivuosina, kunnes taas kohtasivat 1980-luvun alussa liigajoukkueessa.

– Raipe tuli liigajoukkueeseen vaatimattomana, hiljaisena ja ujona nuorena miehenä. Pian meillä
oli tervehenkinen kilpailu ykkössentterin paikasta. Samassa ketjussa ei juurikaan pelattu,
mutta joskus Hiitelän Seppo muodosti ketjun, jossa minun lisäkseni pelasivat laidoilla
Summasen Rami ja Raipe. Sillä ketjulla kerran Lukkoa vastaan tehtiin
aikamoisia pistemääriä, kun voitimme 16-3, muistelee Jalo.

Tuossa ottelussa kaudella 1982-83 Jalo teki 3+9, Summanen 4+2 ja nuori Raipe 1+3.

Jalo oli yhtä aikaa Raipen kanssa sekä Sarajevon olympiakisoissa 1984 että Prahan
MM-kisoissa 1985. – Ne olivat meiltä molemmilta sellaista opettelua arvokisatasolla.

Myöhemmin 1990-luvulla nähtiin sellainenkin ihme, että Jalo ja Raipe pelasivat vastakkain.
Jalo oli silloin HPK:ssa ja Raipe oli palannut Malmöstä Ilvekseen. – Kyllä meillä
oli toisiamme vastaan aina erittäin reilua peliä.

Ripaa ja Raipea yhdisti paitsi taito myös selkäongelmat. Ja syykin oli pitkälle sama. – Ei silloin
1980-luvulla mitään venyttelyjä ja muita sellaisia tehty eikä niiden merkitystä tajuttu.
Kävin sitten Kokkolassa Leo Saariolla, joka sai minun selkäni sellaiseen kuntoon,
että pelivuosia tuli paljon lisää. Suosittelin Saariota myös Raipelle, joka
alkoikin siellä käydä säännöllisesti ja sai myös pelivuosia lisää.
Ei varmasti Raipe pelaisi enää ilman Saariota.

Jalo kuvailee Raipea tinkimättömäksi, mutta usein itseensä liiankin kriittisesti
suhtautuvaksi pelaajaksi. – Totta kai on ollut Ilvekselle hieno asia,
että on tällainen keulakuva ollut joukkueessa.

Niin Ripan kuin Raipenkin taito oli hankittu pitkälti omalla ajalla pelatuissa höntsypeleissä.
– Siellä ollaan paljon pelivälineen kanssa ja tulee satoja ja taas satoja toistoja mailan
kanssa. Nythän on Ilveksessä juniorivalmennusta painotettu taitopuolen
kehittämiseen eikä enää ajatella niin joukkuekeskeisesti. Uskon, että
sieltä tulee taas taitavia pelaajia muutaman vuoden kuluttua.

<<< Takaisin profiiliin