Jääkiekkoilija Jyrki Lumme

Vaikka Raipe ja Jyrki Lumme tiesivät toisistaan jo pikkupoikina, eivät he oikeastaan olleet
tekemisissä toistensa kanssa kuin vasta kaudella 1987-88, kun Raipe tuli Minnesotasta
syksyllä Ilvekseen. – Se oli ainoa kausi, kun pelasin Raipen kanssa yhtä aikaa
Ilveksessä, Jyrki ”Sonja” Lumme muistelee. Siitä lähtien Raipe ja Sonja
ovatkin sitten olleet parhaita kavereita.

Koivistonkylän kentän höntsyporukkaan molemmat kuuluivat vakituisina kävijöinä killipoikaiässä.
Raipe oli pari vuotta vanhempi ja tuossa iässä ei paljon pienempiä nassikoita noteerattu.
– Olimme samaan aikaan Koivistonkylän koulussakin,
mutta Raipe tietenkin paria luokkaa ylempänä.

– Seurailin Raipen pelaamista, kun hän oli junnuissa ja alkoi kolkutella liigan portteja. Mutta
vasta kesällä 1985 tutustuin Raipeen paremmin, kun pääsin liigarinkiin. Harjoituksissa
tutustuttiin. Raipe lähti sitten syksyllä NHL:ään. Pelasin muuten Raipen ja
Mäkelän Miksan mailoilla usein, muistelee Lumme.

NHL-vuosinakaan eivät miesten tiet kohdanneet edes vastustajina. Mutta Calgaryn
olympiakisoissa kumpikin kantoi leijonapaitaa. Kymmenen vuotta myöhemmin he
olivat seuraavan kerran samassa olympiajoukkueessa Naganon kisoissa.
–Myös Bernin MM-kisoissa olimme molemmat vuonna 1990, mutta silloinhan
Raipe joutui jättämään turnauksen kesken selkävaivan tähden.

Nykyisin Raipe ja Sonja ovat tiiviisti yhteydessä. Heillä molemmilla on kesänviettopaikka
Teiskossa lähekkäin toisiaan. Olympiakisoissa he ovat olleet luonnollisesti kämppäkaverit.

–Raipehan oli jo junnuna ihan uskomaton pelaaja. Koivistonkylän kentälle tuli välillä
aikamiehiä mukaan, niin Raipe vei niitä 100-0. Raipe taisi silloin nuorena
olla vähän villimpi kuin aikuisiällä, muistelee Sonja.

Jyrki Lumme kuvailee, että usein häviön jälkeen Raipe käy aika kuumana. – Ja joskus
pelissäkin se kuohahtaa yli. Mutta muutoin on kyllä niin rauhallinen, ettei mikään
hermostuta. Eikä mistään asiasta koskaan marise. Pelaajana Raipe on äärimmäisen
järkevä ja tekee rajusti hommia niin peleissä kuin treeneissäkin.

– Raipellahan on edelleen hieno koordinaatio liikkumisessa, mutta silloin nuorempana hänen
luistelunsa oli aivan mahtavaa. Se oli niin kissamaisen pehmeää liikkumista jäällä. Tuli
vain ikävään paikkaan ne selkävaivat, mutta niistäkin Raipe vain sinnitteli ylitse,
vaikka moni muu olisi heittänyt pyyhkeen kehään, Jyrki Lumme miettii.

Sonja muistuttaa myös siitä, miten Raipe on sopeutunut pelaamaan erilaisissa rooleissa.
– Ykköspelintekijästä jarrusentteriin. Ei monelta onnistuisi. Eikä koskaan kitise näistä
asioista. Raipehan on edelleenkin liigan kärkeä, vaikka luistelu ei enää ole samaa kuin
10-15 vuotta sitten, mutta hän osaa paikata sen erinomaisella pelisilmällä ja sijoittumisella.

– Kyllähän Ilves on paljon velkaa Raipelle. Jos Raipe olisi pelannut vain rahasta, niin eihän
hän olisi Ilvestä edustanut urallaan yhtä vuotta kauemmin. Raipen merkitystä
Ilvekselle on mahdoton edes mitata, Jyrki Lumme arvioi.

<<< Takaisin profiiliin