Mitali kaulassa Calgarysta

Vaikka Kanada oli voitettu jo sensaatiomaisesti vuoden 1968 Grenoblen olympiakisoissa sekä
vuoden 1977 Wienin MM-kisoissa, niin nyt Prahassa siihen ei pystytty. Mutta hiukan kiusaa
tehtiin. Kanada meni 1-0-johtoon. Sitten New Yorkista maajoukkueeseen tullut Reijo
Ruotsalainen ampui vihaisesti siniviivan alta. Kanadan maalivahti torjui, mutta kiekko
jäi elämään. Paikalla oli Raipe, joka pisti kiekon verkkoon. Kari Suoraniemi vei Suomen
vielä 2-1-johtoon, mutta sitten ammattimiehet tulivat ja veivät omansa maalein 5-2.

– Kyllä meille oli siihen aikaan ihan täysi työ aina Saksojenkin kanssa. Siellä oli kokeneita pelaajia,
vaikka meillä oli enemmän taitoa. Tiukkaa se oli niiden kanssa aina 1980-luvun lopulle saakka.

Raipe keräsi Prahan kisoista jo komean pistesaldon 4+5 kymmenessä pelissä.

Calgaryn olympiakisoissa vihdoin tapahtui se, mitä Suomi oli hakenut kiivaasti 20 vuotta:
arvokisamitali. Kisat olivat Raipen juhlaa. Syksyllä Minnesotasta takaisin Ilvekseen tullut
sentteri oli huimassa vireessä ja takoi seitsemässä ottelussa tehot 2+8 ja oli Suomen
paras pistemies, vaikka ei jalkavamman vuoksi voinut pelata kahta viimeistä
peliä Tshekkoslovakiaa ja Neuvostoliittoa vastaan.

– Siellä menetin Ruotsi-ottelussa kiekon alimpana miehenä Berglundille ja sehän teki maalin.
Onneksi pääsin kuittaamaan heti seuraavassa vaihdossa reboundista
Ruotsin maalin kulmalta tasoituksen.

Ruotsi oli voittaa ottelun, mutta Raipen huippusyöttö tavoitti täydessä vauhdissa vasenta
laitaa vilistäneen Timo Blomqvistin, joka pääsi läpi ja täräytti loppunumeroiksi 3-3.

– Meillä oi siellä hyvä kenttä. Saarisen Simo ja Blomqvist pakkeina ja laidoilla Laineen Eki
ja Iiro Järvi. Eki haisteli hyvin maalipaikkoja ja Iiro oli vahva vääntäjä ja taklaaja.

Ketjun pelihurmion sai kokea tylysti Kanada, jonka toiveet kultajuhlista Suomi murskasi
3-0-voitollaan. Pääosassa oli Raipe, joka jakeli Erkki Laineen kaksi kertaa tuhannen
taalan tekopaikkaan eikä lahtelainen erehtynyt.

– Sveitsiä vastaanhan me sielläkin sössittiin se ensimmäinen peli ja hävittiin 1-2. Se oli ihan
yhtä maalia, mutta oli siinä sitäkin, että olimme vasta tulleet sinne Calgaryyn ja se on sen
verran korkealla, että ilman on ohuempaa. Siellä oli hiukan hapen kanssa ongelmia aluksi.

Kisoja seuraamassa ollut New York Islandersin scoutti otti Raipeen yhteyttä jo kisapaikalla
ja sopimus tehtiinkin myöhemmin keväällä. Calgaryn kisoissa vakiintui Raipelle
maajoukkueessa pelipaidan numeroksi 14.

Bernin kisoja vuonna 1990 Raipe ei juuri halua muistella.

– Sieltä ei ole paljon kerrottavaa. Selkä hajosi ja tulin kesken kaiken kotiin. Seuraavana
vuonna oli kotikisat, mutta putosin joukkueesta. Kaksi kertaa olen pudonnut
joukkueesta ja molemmat kotikisoista.

Albertvillen olympiakisat 1992 olivat Raipelle ja koko kiekkoväelle pettymys.
Suurin odotuksin kisoihin lähtenyt joukkue jäi seitsemänneksi.

<<< Takaisin Leijoniin