Kaksi pelaajaa.
Yhteensä yli 600 A-maaottelua.
Yhteensä yli 360 tehopistettä A-maaotteluissa.
Kaksi legendaa. Kaksi Ilvestä.
Lasse Oksanen ja Raimo Helminen.
Silloin kuin tällaiset herrat puhuvat jääkiekosta, kannattaa
muiden olla hiljaa...
Keskustelu julkaistu Ilves Magazinessa syksyllä 2002.
Lasse
Oksanen
14 kautta maajoukkueessa
282 a-maaottelua
101+58=159
Raimo Helminen
15 kautta maajoukkueessa
331 a-maaottelua
52+155 = 207 |
 |
Seuran valinta
O: Minä hiihdin ja suunnistin ennen jääkiekkoaikaa, vaikka pelasin
kyllä silloin jo jääkiekkoakin
harrastuksena Viinikan kentällä,
jonka laidalla asuin. Kaverit pelasi vat Ilveksessä jääkiekkoa
ja
minäkin sitten liityin C-junioreihin, joka oli silloin seurassa
nuorin ikäluokka.
R: Minä asuin Koivistonkylässä kentän laidalla kuten nytkin. Siinä
oli vain KooVee paikallisena
vahva. Aloitin E-junnuissa, mutta
seuraavan vuonna tulivat uutena F-junnut, niin ehdin
sielläkin
vielä pelaamaan. Sitten D-junnuissa siirryin Ilvekseen, missä
näytti olevan
paremmat kehittymismahdollisuudet.
O: Viinikassakaan ei ollut alkujaan laitoja ollenkaan. Siellä oli
jäähän piirretty kenttä.
Seuraavaksi tulivat matalat
jääpallolaidat ja vasta sitten oikein kunnon kaukalo.
Junnuvalmentaja
R: Kaukisen Pepe oli kyllä ehdoton. Sen ei tarvinnut huutaa
meille, mutta se osasi ottaa
hienosti meidät pojat.
O: Minä muistan erityisesti sellaisen valmentajan kuin Talvio,
jolla oli urheiluliike
Itsenäisyydenkadulla. Se ei tullut
kaukaloon ollenkaan, vaan heitti kiekon kentän
laidalta kaukaloon
ja tarkkaili sieltä. Eihän silloin ollut seuran harjoituksia kuin kuin
kerran pari
viikossa. Mutta koko ajan oltiin jäällä. Sunnuntaisin herättiin
yhdeksältä
ja heti jäälle. Klo12 mentiin syömään, tunti pois
kaukalosta ja sitten takaisin.
Iltayhdeksältä sammuivat valot
kaukalosta ja siihen saakka pelattiin. Joskus vielä
jatkettiin
pimeässä. Kun nyt sanotaan, että harjoitellaan niin ja niin paljon
enemmän,
niin minun mielestäni me harjoittelimme jo pelkästään
pyhänä enemmän kuin nykyään
junnut viikossa. Ja käytiinhän sitä
joka ainoa arkipäiväkin jäällä. Varmasti tehtiin
töitä enemmän
kuin junnut nykyisin. Ja niinhän se oli Raipellakin. Kun muut lähti
pois ja kaukalo oli
jo pimeänä, niin sieltä kuului vain että
pam, pam... kun Raipe
harjoitteli laukauksia.
R: Pyhäaamuthan olivat sellaisia, että sinne piti päästä aikaisin
kyttäilemään, että oli varmasti ensimmäinen, joka pääsi vetämään
piirrot vastajäädytetylle puhtaalle jäälle. Kenttämieheltä
ruinattiin, että joko pääsee, joko pääsee.
O: Silloin voi sanoa, että oli kova hinku sinne jäälle. Nyt kun
käytetään sanontaa virkamiespelaaja,
niin kyllähän ne pelaavat,
mutta niiltä puuttuu kuitenkin se hirveä halu, joka meillä oli.
Meidän
ja Raipen junnuajoilla oli kyllä kuviot aika lailla vielä
samanlaiset ja siinä oli juuri se yhteinen
nimittäjä, että omalla
ajalla tehtiin valtavasti hommia. Kyllä siitä nimenomaan tuli se
vahva
pohja, johon sitten valmentajat ovat voineet rakentaa.
Jääkiekon kehitys
R: No, kyllähän minäkin olen ehtinyt pelaamaan uran aikana
monenlaista jääkiekkoa, joka on
muuttunut tosi paljon. Se on sitä
normaalia kehitystä, mitä tämä elämä muutenkin on
kehittynyt Suomessa ja maailmalla. Kaikki ovat parantuneet - olosuhteet,
varusteet
- miehet ovat isompia ja nopeampia.
O: Ja valmentajathan ovat kehittäneet erilaisia pelityylejä ja
pelaajat sitten omaksuvat näitä
tyylejä. Kun omaa uraakin
muistelee, niin piti kyllä paljon miettiä, kuinka tonttini hoidan,
kun itse vanheni ja nuorista tuli aina vain nopeampia ja parempia
pelaajia. Ja nythän
on sitten vielä näitä kapeita kaukaloita.
Kyllä minä olen leveän kaukalon kannalla.
R: Minullehan käy nykyisin kapeakin kaukalo, jossa ei tarvitse
ihan niin paljon liikkua.
Kyllähän jossain Oulussa, jossa on
hirvittävän iso kaukalo, niin siellä on aina vaikeaa.
O: Esimerkiksi jollain Jarkon Maralla koko homma perustui siihen
nokkeluuteen, joka miehellä
oli. Ja se oli koko Maran pelaamisen
filosofia, vaikka se itse siitä heitti herjaa. Minä kysyin
kerran
Maralta, joka ei ollut niitä nopeimpia kavereita, että miten sinä
aiot pärjätä, kun
tulee aina vain nopeampia ja nopeampia
kavereita. Mara sanoi, että noo... nehän menee
entistä nopeammin
ohi eli tarkoitti sitä, kun heittää vivun, niin nopeat pelaajat on
harhautettu entistä nopeammin. Siihen kehitykseen ovat vaikuttaneet varmasti myös
maaottelut, kun
jokaisella maalla oli oma ominainen pelityylinsä. Ja kun sitten
joukkueeseen tuli nuorempia pelaajia, niin niille kerrottiin, että
niillä on tuollainen jekku,
että pidä sitä vähän silmällä.
Kovuus ja vammat
R: Ennenhän pelattiin paljon vähemmän pelejä ja kyllä niissäkin
loukkaantumisia tuli.
Loppujen lopuksi aika vähän tulee
loukkaantumisia pelimäärään ja vauhtiin nähden.
Varmasti ennenkin
niitä prosenteissa laskettuna oli yhtä paljon.
O: Aina niitä olkapäitä ja muita mennyt.
R: Nyt ovat tietenkin laidat ja pleksit pahimmat, kun ne eivät
anna periksi. Ne ovat
kuin kiveä. Vanhat pleksit antoivat periksi,
vaikka sinne kolahti pää yhtä usein
kuin nykyäänkin. Ja
kypärätkään eivät olleet niin hyviä kuin nyt.
O: Aika monessa maassa se laita joustaa kuten Ruotsissa.
R: NHL:ssäkin laidat ja pleksit joustivat, mutta nykyäänhän
sielläkin on kovia pleksejä.
O: Olisi siinä insinööreille tuotekehittelyn paikka. Ainakin jos
pleksi saataisiin
joustamaan, vaikka laita olisikin kuin kiveä.
Taito
R: Ei se ehkä kadonnut kuitenkaan ole. Taito on nyt erilaista kuin
esimerkiksi mun nuoruudessani.
Se on muuttunut pelin mukana. Nyt
pitää pystyä nopeasti tekemään asioita pienessä
tilassa - eihän
sellaisia pelaajia per joukkue hirveästi ole, mutta kyllä niitä
löytyy.
O: Kyllä näitä taitavia pelaajia on aina ollut, mutta monella on
tie pysähtynyt A-junnuihin.
Kun liigassa peliin tulee myös yhä
kovemmin henkinen panos, niin jos sitä ei pää kestä,
niin ei siinä
se taitokaan auta.
R: Varmasti sitäkin tapahtuu, että taitopelaajat joutuvat väärään
rooliin. Jääkiekko on kovaa
bisnestä nykypäivänä ja voitot ovat
arvokkaita. Ei siinä voittojen kustannuksella anneta
nuoren
hirveästi kikkailla. Tie on kivinen ja nuoren pelaajan on
kaivettava itselleen tila
joukkueeseen eikä joukkue saa kärsiä
kikoista.
O: Kaikki jekut ja kujeet on harjoiteltava varastoon. Pelissä sinä
noudatat taktiikkaa, jota
valmentaja vaatii. Sitten pelissä tulee
niitä silmänräpäyksellisiä hetkiä, jolloin tarvitaan
sitä
yksilöllistä varastoon harjoiteltua temppua. Tässäkin vaikuttaa se
kiinnostus.
Kun sinä näet hyviä juttuja, sinä omit niitä
itsellesi.
R: Kyllähän minun sukupolveni pelaajat oppivat paljon, kun kävimme
hallissa katsomassa
B-junnujen ja A-junnujen pelit ja tietenkin
liigapelit. Niitä katselemalla oppi hirveästi.
O: Esimerkiksi Joe Wirkkunen aikanaan painotti näitä asioita ja
kehoitti katselemaan erilaisia
pelejä. Ilveshän kävi silloin aika
paljon Ruotsissa pelaamassa. Ruotsalaisilla oli kulttuuria
lajissa, ne olivat nokkelia ja käyttivät paljon taktisia kuvioita.
Muistan kun 1963 MM-kisoissa
Tukholmassa Linkosuon Jussi antoi
meille muistivihon ja sanoi, että merkitkää sinne sellaisia
asioita, mitä pelistä jää mieleen ja mitä voisi meillä sitten
käyttää - esimerkiksi
ylivoimakuvioita. Niitä alettiin Tumban ja
Mintsun kanssa suunnitella. Ja homma
alkoi toimia. Se ruokki sitä,
että voi suunnitella etukäteen kuvioita.
Roolit
R: Minun mielestäni erilaisten roolien omaksuminen ei ole
mietenkään hankalaa. Periaatteessa
se on samanlaista hommaa. Aika
samalla tavalla sitä maajoukkueessakin pelaa, mutta ehkä
hiukan
tarkemmin ja varovaisemmin. Ei se käytännössä ole niin suuri
muutos kuin on
annettu lehdissäkin ymmärtää.
O: Minulla on tilanne vähän erilainen, kun olen pelannut
laiturina. Ja se riippuu taas siitä, millainen
on toinen laituri.
Meillä oli aikanaan Mintsu pieni ja ketteräliikkeinen, niin minä
pelasin jatkuvasti puolustavaa roolia. Minä autoin puolustusta
enkä paljon vastustajan päädyssä käynyt. Se oli
Mintsun ja
sentterin hommia. Ja sitten erilaisen laiturin kanssa voitiin
sopia vuorotellen,
kumpi menee päätyyn ja kumpi jää varmistamaan.
Olen rightin pelaaja ja oli opeteltava
perusteellisesti kuinka
pelataan oikeassa tai vasemmassa laidassa. Niissä on niin
suuret erot, että mikä vipu sinun täytyy tehdä, että se äijä menee
siihen.
R: Ei tiukka roolitus kuitenkaan luovuutta tapa. Kyllä siellä on
sallittua nelosketjun miehellekin
tehdä maali. Ei tiukka roolitus
ole pelaajan kannalta niin paha juttu, miltä se voi kuullostaa.
Ei
se ole kuitenkaan sellaista, ettet saa tehdä mitään muuta kuin
ykkösrooliasi. Nuorten
kavereiden on kuitenkin pelattava ja
opittava pelaamaan varovaisemmin ja sieltä
puolustuksen kautta.
Jos siellä neloskentässä olisi kokeneita äijiä, niin kyllä ne
sieltä hyökkäisivät, vaikka niillä olisikin puolustava rooli.
Taktiikka ja pelitapa
Onko pelitapa terminä ylikorostunut? Jääkiekossa on tietty määrä
vaihtoehtoja eikä niitä
hirveästi voi lähteä muuttamaan?
R: Joo, aivan oikein.
O: Tässähän tulee se, että kun kaikille jaetaan Ukko Nooan nuotit,
niin jokainen soittaa
sen eri lailla. Toinen soittaa oopperana ja
toinen humppana.
R: Niin, tässä on just se, mitä tossa sanoin nuorten pelaajien
roolista kolmos- ja neloskentässä.
Ja pisteistä tapellaan niin
tosissaan tänä päivänä, että sen tähden ehkä peli näyttää
pahemmalta kuin aikaisemmin. Mutta ei se taktiikka ole kuitenkaan
perussyy.
O: Nuorilla voi olla siinä Ukko Nooassa muutama virhesointikin,
mutta vanhemmilla sitten harvemmin.
Tuomarit
R: Ei tuomaritaso huono ole.
O: Me ollaan molemmat pelanneet sellaisissakin maissa, missä
tuomaritaso on huono.
R: Esimerkiksi kaikki Keski-Euroopan maat ovat sellaisia, missä on
huono taso.
O: Sinne kun menee pelaamaan, niin on parempi ettei ajattele sitä
yhtään. Siitä vain hermostuu. Suomalaiset tuomarit ovat kuitenkin
kohtuullisen hyviä ja harvoin ne huonosti viheltävät.
Kyllähän
siellä tuomarille sanotaan rajustikin, mutta se kuuluu siihen
peliin.
R: Tunteet on kuumana ja pisteet ovat tärkeitä, niin kyllä siinä
haukutaan jokainen ohimenijä.
Siellä nyt sattuu olemaan tuomarit,
niin niillehän se tunne puretaan.
O: Sehän se on tuossa pelihommassa, että niin kauan kuin äly
hallitsee tunnetta, niin kontrolli
säilyy, mutta kun se läikähtää
yli, niin se on ihan sama kuka siihen tulee, niin ärisee vain että
painu helvettiin siitä. Sehän kuuluu peliin, että sekoita tuon
kaverin pää. Hermostuta sitä.
Mutta kun olet vain viileä ja kerran
otat puun takaa kunnolla, niin kyllä ne vähitellen
lakkaavat. Sellaista taktiikkaa jouduin Italiassa käyttämään. Esimerkiksi
amerikkalaiset
aikanaan tuikkivat ja hermostuttivat meidät. Se
sekoitti meidän pelin,
kun ei ollut totuttu sellaiseen.
Valmennus
R: Valmennustieto on meillä parasta mahdollista. Valmentajien
koulutus
on esimerkiksi laadukasta.
O: Kyllähän jo Honkavaaran Aarne ja kumppanit osasivat luoda
taktiikoita. Joe Wirkkunen
toi siihen kanadalaista näkökulmaa ja
sitten Gustav Bubnik tsekkiläistä ajattelua. Kyllä
ne lavensivat
näkökulmaa ja antoivat meille lisää kortteja käteen enemmän, mihin
oma ajatus ehkä olisi riittänyt. Mutta kyllä meille kuitenkin
sanottiin 5-4-vastaan
tilanteissa, että tehkää se pojat, kun te
osaate sen. Mutta kyllähän niitä
valmentajavirheitä tulee tänä
päivänäkin, kun koutsikin on niin kuumana,
että selkeä ajattelu
katkeaa.
R: Minä olen saanut aina pelata ammattivalmentajien kanssa ja
ne
ovat olleet Hiitelän Seposta lähtien kaikki hyviä.
O: Ja pelaaja se opin kuitenkin soveltaa käytännössä. Onhan
valmentajissa
vivahde-eroja. Toiset johdattelee pehmeästi ja
toiset vähän kovemmin.
R: Joukkue tarvitsee yleensä vähän molempia tyylejä. Siellä on 25
äijää ja toiselle
sopii toisenlainen tyyli ja toiselle
toisenlainen. Kyllä se vain on kestettävä.
O: Ei se siitä parane, että alkaa purnata ja oppositiota rakentaa.
Kun pojat joskus kyselee,
että onkohan sillä valmentajalla jotain
minua vastaan, kun ei tule peliaikaa. Niin minä
sanon niille, että
kun ne huutaa sinua vaihtoon, niin käy heittämässä kiekko
vastustajan
verkkoon ja tule sitten kysymään koutsilta, että mitä
sinä sanoit. Tällä konstilla saa
peliaikaa varmasti. Peli on
ainoa, millä mitataan. Vaikka olisit kuinka hyvä treeneissä.
Pukukoppipelaaja
R: Paras pukukoppipelaaja on se, joka tekee joka erässä kolme
maalia.... kyllä sen täytyy olla
todellinen joukkueen jätkä ja
pitää sitä fiilinkiä yllä huonollakin hetkellä.
O: Kapteenihan on yksi tärkeä ja meidän aikana ainakin joukkue
valitsi kapteenin. Ja yleensä
kapteenit ovat luotettavia - ei
välttämättä ollenkaan joukkueen parhaita pelaajia. Tärkeää on
kapteenille myös nuorten pelaajien auttaminen. Kapteenin
valinnassa ratkaisee luonnetyyppi.
R: Hyvä pukukoppipelaaja - ei välttämättä kapteeni - pystyy
huonollakin hetkellä pitämään
naaman oikeassa asennossa.
Aukotoriteettiä joukkueen keskuudessa täytyy tietenkin olla.
Tällaisia kavereita on aika harvassa.
O: Yleensä täytyy joukkueessa olla joku huumorityyppi, joka
tartuttaa hyvän fiiliksen muihinkin. Esimerkiksi Riihirannan Hexi
oli maajoukkueessa sellainen. Se ei ollut kapteeni, mutta hyvä
pukukoppipelaaja. Kapteeni on sellainen tiimijohtaja, joka kokoaa
tiukassa paikassa ryhmän,
että hei jätkät nyt ajatukset tähän
peliin..
R: Ja meillähän on lisäksi JiiPee (Jansson), joka pitää sitä
huumoria yllä. Näitä pukukoppipelaajia
on erilaisia - toiset on
kovia tsemppaamaan ennen peliä, toiset taas keventävät huumorin
kautta. Molempia tarvitaan - ei pelkkä huulenheitto riitä.
O: Se
on sellainen tyyppikysymys, jota ei usein voi edes ennakoida.
R: Eikä siihen voi määrätä ketään - se vain nousee luonnostaan.
Rituaalit
R: Niitä on varmaan miljoona ja vaihtuu koko ajan.
O: Minä olen koittanut aina välttää kaikkia taikauskoja.
R: Niin, kun ne muuttuvat niin nopeasti...
O: Niin, enkä voi syyttää mitään, että tein jonkun asian väärin.
R: Kyllähän sitä voi ajaa hallille jotain tiettyä reittiä, mutta
kun
tulee 5-0 turpaan, niin se loppui taas siihen.
O: Nuorempana saattoi olla jotain, mutta kyllä minä sitten yritin
välttää sellaisia - joka
sukan kääntö ja sukan jalkaan
vetäminen... ei siitä mitään tule. En minä ehdi pelaamaan,
jos
ajattelen, että menivätkö ne nyt kaikki oikein.
R: Kaikillahan niitä on jonkinlaisia. Joillekin ne ovat tärkeämpiä
ja joillekin vähemmän tärkeitä.
O: Ei sitä välttämättä huomaa, että jonkun asian tekee
vaistomaisesti samalla tavalla.
R: Niin, minä kiristän aina oikean luistimen ensimmäisenä. Se ei
johdu rituaalista, vaan siitä,
että vasen jalka on hiukan
pienempi, niin minä haluan kiristää sen myöhemmin,
että pysyy
kireällä pidempään.
Maalivahti
R: Kyllä maalivahdin merkitys on valtava - varsinkin nykypäivänä,
kun peli on
puolustusvoittoista. Varsinkin jossain play offeissa
et voi mitenkään voittaa,
jos maalivahti ei tee niitä ratkaisevia pelastuksia. Se on kylmä totuus.
O: Se pitää paikkansa ja samalla tavalla se on ollut minun
ajoistani saakka.
Ja veskarin persoonan merkitys on tärkeä.
R: Hyvä veskari rauhoittaa joukkuetta ja antaa tärkeän tuen
joukkueelle
pelata hyvin ratkaisuhetkillä.
O: Lahtisen Jussihan oli minun aikanani ylitse muiden.
R: Nythän on paljon hyviä maalivahteja - taso on selvästi
laajentunut.
O: Tässä tullaan just siihen, että kuinka pysyä kehityksen mukana.
Maalinteko on aina
vain hankalampaa. Sinun pitää kerätä tietoa
maalivahdeista, millaisia ne ovat.
Sinulla pitää olla ne tiedot
siinä maalintekotilanteessa. Minä olen aina uhrannut
aikaa paljon
just siihen, että tutkin vastustajan maalivahtia mahdollisimman
paljon.
R: Maailman parhailla maalintekijöillä irtoaa laukaus aina suoraan
syötöstä. Ne ampuvat
niin nopeasti, ettei veskarille jää aikaa. Ja
melkein mistä asennosta vain. Esimerkiksi
Brett Hullilta lähtee
kuti suoraan syötöstä, jos syöttö tulee metrin säteelle - löysällä
mailalla rento kuti ja siellä on. Se on varmasti harjoitellut
paljon just tätä ja huomannut,
että sillä pärjää. Nykykiekossahan
syöttö ei läheskään aina tule lapaan ja on taito
ampua huonostakin
syötöstä pelitilanteessa.
O: On sellaisia tyyppejä, jotka ovat mahdottoman hyviä ampumaan
treeneissä,
kun syöttö tulee lapaan. Pelitilanteessa pitää osata
ampua huonoista syötöistä.
R: Kyllähän esimerkiksi Selänteen Teemu on sitä hommaa
harjoitellut niin paljon,
että kaivaa kiekon ampumavalmiiksi vähän
joka asennosta.
O: Todellisia maalintekijöitä on kuitenkin vähän. Mutta kun
katselee treeneissä,
niin harva jää sinne harjoittelemaan omalla
ajallaan sitä. Ja vähän niin kuin
pelinomaisesti. Joku vähän
häritsemään ja eri sektoreista syöttöjä.
R: NHL:ssä esimerkiksi Brendan Shanahanista on tullut kova
maalintekijä. Sehän on
voimahyökkääjä, mutta on aikuisiällä
harjoitellut sen - jää treenin jälkeen
hakkaamaan monta sataa
kiekkoa. Tällainen puuttuu Suomesta.
O: Se on ihan totta. Kyllä täältä maalintekijöitä löytyisi, kun
joku ottaisi ja alkaisi treenien
ulkopuolella tosissaan sitä
harjoitella. Me teimme jo aikoinaan sellaisia harjoitteita,
että
syöttö täytyi ottaa vastaan luistimilla ja sitten siirtää se
lapaan ja ampua.
R: Näitähän ei joukkuetreneissä ehditä harjoitella. Tällaiset
harjoitukset
pitäisi vetää sitten omalla ajalla.
O: Tästä tullaan taas siihen, että jos on todellinen halu tehdä
maaleja,
niin se treenaa omalla ajallaan.
R: Ja todellisella maalintekijällä on se halu, vaikka olisi
nelikymppinen,
kolmekymppinen
tai kaksikymppinen - se jää sinne
treenien jälkeen laukomaan.
O: Itsestä sen on lähdettävä.
<<< Takaisin Forum sivulle |