Kaksi pelaajaa.
Yhteensä yli 600 A-maaottelua.
Yhteensä yli 360 tehopistettä A-maaotteluissa.
Kaksi legendaa. Kaksi Ilvestä.
Lasse Oksanen ja Raimo Helminen.
Silloin kuin tällaiset herrat puhuvat jääkiekosta, kannattaa muiden olla hiljaa...

Keskustelu julkaistu Ilves Magazinessa syksyllä 2002.

Lasse Oksanen 14 kautta maajoukkueessa 282 a-maaottelua 101+58=159 Raimo Helminen 15 kautta maajoukkueessa 331 a-maaottelua 52+155 = 207

Seuran valinta

O: Minä hiihdin ja suunnistin ennen jääkiekkoaikaa, vaikka pelasin kyllä silloin jo jääkiekkoakin
harrastuksena Viinikan kentällä, jonka laidalla asuin. Kaverit pelasi vat Ilveksessä jääkiekkoa
ja minäkin sitten liityin C-junioreihin, joka oli silloin seurassa nuorin ikäluokka.

R: Minä asuin Koivistonkylässä kentän laidalla kuten nytkin. Siinä oli vain KooVee paikallisena
vahva. Aloitin E-junnuissa, mutta seuraavan vuonna tulivat uutena F-junnut, niin ehdin
sielläkin vielä pelaamaan. Sitten D-junnuissa siirryin Ilvekseen, missä näytti olevan
paremmat kehittymismahdollisuudet.

O: Viinikassakaan ei ollut alkujaan laitoja ollenkaan. Siellä oli jäähän piirretty kenttä.
Seuraavaksi tulivat matalat jääpallolaidat ja vasta sitten oikein kunnon kaukalo.

Junnuvalmentaja

R: Kaukisen Pepe oli kyllä ehdoton. Sen ei tarvinnut huutaa meille, mutta se osasi ottaa
hienosti meidät pojat.

O: Minä muistan erityisesti sellaisen valmentajan kuin Talvio, jolla oli urheiluliike
Itsenäisyydenkadulla. Se ei tullut kaukaloon ollenkaan, vaan heitti kiekon kentän
laidalta kaukaloon ja tarkkaili sieltä. Eihän silloin ollut seuran harjoituksia kuin kuin
kerran pari viikossa. Mutta koko ajan oltiin jäällä. Sunnuntaisin herättiin yhdeksältä
ja heti jäälle. Klo12 mentiin syömään, tunti pois kaukalosta ja sitten takaisin.
Iltayhdeksältä sammuivat valot kaukalosta ja siihen saakka pelattiin. Joskus vielä
jatkettiin pimeässä. Kun nyt sanotaan, että harjoitellaan niin ja niin paljon enemmän,
niin minun mielestäni me harjoittelimme jo pelkästään pyhänä enemmän kuin nykyään
junnut viikossa. Ja käytiinhän sitä joka ainoa arkipäiväkin jäällä. Varmasti tehtiin
töitä enemmän kuin junnut nykyisin. Ja niinhän se oli Raipellakin. Kun muut lähti
pois ja kaukalo oli jo pimeänä, niin sieltä kuului vain että
pam, pam... kun Raipe harjoitteli laukauksia.

R: Pyhäaamuthan olivat sellaisia, että sinne piti päästä aikaisin kyttäilemään, että oli varmasti ensimmäinen, joka pääsi vetämään piirrot vastajäädytetylle puhtaalle jäälle. Kenttämieheltä
ruinattiin, että joko pääsee, joko pääsee.

O: Silloin voi sanoa, että oli kova hinku sinne jäälle. Nyt kun käytetään sanontaa virkamiespelaaja,
niin kyllähän ne pelaavat, mutta niiltä puuttuu kuitenkin se hirveä halu, joka meillä oli. Meidän
ja Raipen junnuajoilla oli kyllä kuviot aika lailla vielä samanlaiset ja siinä oli juuri se yhteinen
nimittäjä, että omalla ajalla tehtiin valtavasti hommia. Kyllä siitä nimenomaan tuli se vahva
pohja, johon sitten valmentajat ovat voineet rakentaa.

Jääkiekon kehitys

R: No, kyllähän minäkin olen ehtinyt pelaamaan uran aikana monenlaista jääkiekkoa, joka on
muuttunut tosi paljon. Se on sitä normaalia kehitystä, mitä tämä elämä muutenkin on
kehittynyt Suomessa ja maailmalla. Kaikki ovat parantuneet - olosuhteet, varusteet
- miehet ovat isompia ja nopeampia.

O: Ja valmentajathan ovat kehittäneet erilaisia pelityylejä ja pelaajat sitten omaksuvat näitä
tyylejä. Kun omaa uraakin muistelee, niin piti kyllä paljon miettiä, kuinka tonttini hoidan,
kun itse vanheni ja nuorista tuli aina vain nopeampia ja parempia pelaajia. Ja nythän
on sitten vielä näitä kapeita kaukaloita. Kyllä minä olen leveän kaukalon kannalla.

R: Minullehan käy nykyisin kapeakin kaukalo, jossa ei tarvitse ihan niin paljon liikkua.
Kyllähän jossain Oulussa, jossa on hirvittävän iso kaukalo, niin siellä on aina vaikeaa.

O: Esimerkiksi jollain Jarkon Maralla koko homma perustui siihen nokkeluuteen, joka miehellä
oli. Ja se oli koko Maran pelaamisen filosofia, vaikka se itse siitä heitti herjaa. Minä kysyin
kerran Maralta, joka ei ollut niitä nopeimpia kavereita, että miten sinä aiot pärjätä, kun
tulee aina vain nopeampia ja nopeampia kavereita. Mara sanoi, että noo... nehän menee
entistä nopeammin ohi eli tarkoitti sitä, kun heittää vivun, niin nopeat pelaajat on
harhautettu entistä nopeammin. Siihen kehitykseen ovat vaikuttaneet varmasti myös
maaottelut, kun jokaisella maalla oli oma ominainen pelityylinsä. Ja kun sitten
joukkueeseen tuli nuorempia pelaajia, niin niille kerrottiin, että niillä on tuollainen jekku,
että pidä sitä vähän silmällä.

Kovuus ja vammat

R: Ennenhän pelattiin paljon vähemmän pelejä ja kyllä niissäkin loukkaantumisia tuli.
Loppujen lopuksi aika vähän tulee loukkaantumisia pelimäärään ja vauhtiin nähden.
Varmasti ennenkin niitä prosenteissa laskettuna oli yhtä paljon.

O: Aina niitä olkapäitä ja muita mennyt.

R: Nyt ovat tietenkin laidat ja pleksit pahimmat, kun ne eivät anna periksi. Ne ovat
kuin kiveä. Vanhat pleksit antoivat periksi, vaikka sinne kolahti pää yhtä usein
kuin nykyäänkin. Ja kypärätkään eivät olleet niin hyviä kuin nyt.

O: Aika monessa maassa se laita joustaa kuten Ruotsissa.

R: NHL:ssäkin laidat ja pleksit joustivat, mutta nykyäänhän sielläkin on kovia pleksejä.

O: Olisi siinä insinööreille tuotekehittelyn paikka. Ainakin jos pleksi saataisiin
joustamaan, vaikka laita olisikin kuin kiveä.

Taito

R: Ei se ehkä kadonnut kuitenkaan ole. Taito on nyt erilaista kuin esimerkiksi mun nuoruudessani.
Se on muuttunut pelin mukana. Nyt pitää pystyä nopeasti tekemään asioita pienessä
tilassa - eihän sellaisia pelaajia per joukkue hirveästi ole, mutta kyllä niitä löytyy.

O: Kyllä näitä taitavia pelaajia on aina ollut, mutta monella on tie pysähtynyt A-junnuihin.
Kun liigassa peliin tulee myös yhä kovemmin henkinen panos, niin jos sitä ei pää kestä,
niin ei siinä se taitokaan auta.

R: Varmasti sitäkin tapahtuu, että taitopelaajat joutuvat väärään rooliin. Jääkiekko on kovaa
bisnestä nykypäivänä ja voitot ovat arvokkaita. Ei siinä voittojen kustannuksella anneta
nuoren hirveästi kikkailla. Tie on kivinen ja nuoren pelaajan on kaivettava itselleen tila
joukkueeseen eikä joukkue saa kärsiä kikoista.

O: Kaikki jekut ja kujeet on harjoiteltava varastoon. Pelissä sinä noudatat taktiikkaa, jota
valmentaja vaatii. Sitten pelissä tulee niitä silmänräpäyksellisiä hetkiä, jolloin tarvitaan
sitä yksilöllistä varastoon harjoiteltua temppua. Tässäkin vaikuttaa se kiinnostus.
Kun sinä näet hyviä juttuja, sinä omit niitä itsellesi.

R: Kyllähän minun sukupolveni pelaajat oppivat paljon, kun kävimme hallissa katsomassa
B-junnujen ja A-junnujen pelit ja tietenkin liigapelit. Niitä katselemalla oppi hirveästi.

O: Esimerkiksi Joe Wirkkunen aikanaan painotti näitä asioita ja kehoitti katselemaan erilaisia
pelejä. Ilveshän kävi silloin aika paljon Ruotsissa pelaamassa. Ruotsalaisilla oli kulttuuria
lajissa, ne olivat nokkelia ja käyttivät paljon taktisia kuvioita. Muistan kun 1963 MM-kisoissa
Tukholmassa Linkosuon Jussi antoi meille muistivihon ja sanoi, että merkitkää sinne sellaisia
asioita, mitä pelistä jää mieleen ja mitä voisi meillä sitten käyttää - esimerkiksi
ylivoimakuvioita. Niitä alettiin Tumban ja Mintsun kanssa suunnitella. Ja homma
alkoi toimia. Se ruokki sitä, että voi suunnitella etukäteen kuvioita.

Roolit

R: Minun mielestäni erilaisten roolien omaksuminen ei ole mietenkään hankalaa. Periaatteessa
se on samanlaista hommaa. Aika samalla tavalla sitä maajoukkueessakin pelaa, mutta ehkä
hiukan tarkemmin ja varovaisemmin. Ei se käytännössä ole niin suuri muutos kuin on
annettu lehdissäkin ymmärtää.

O: Minulla on tilanne vähän erilainen, kun olen pelannut laiturina. Ja se riippuu taas siitä, millainen
on toinen laituri. Meillä oli aikanaan Mintsu pieni ja ketteräliikkeinen, niin minä pelasin jatkuvasti puolustavaa roolia. Minä autoin puolustusta enkä paljon vastustajan päädyssä käynyt. Se oli
Mintsun ja sentterin hommia. Ja sitten erilaisen laiturin kanssa voitiin sopia vuorotellen,
kumpi menee päätyyn ja kumpi jää varmistamaan. Olen rightin pelaaja ja oli opeteltava
perusteellisesti kuinka pelataan oikeassa tai vasemmassa laidassa. Niissä on niin
suuret erot, että mikä vipu sinun täytyy tehdä, että se äijä menee siihen.

R: Ei tiukka roolitus kuitenkaan luovuutta tapa. Kyllä siellä on sallittua nelosketjun miehellekin
tehdä maali. Ei tiukka roolitus ole pelaajan kannalta niin paha juttu, miltä se voi kuullostaa.
Ei se ole kuitenkaan sellaista, ettet saa tehdä mitään muuta kuin ykkösrooliasi. Nuorten
kavereiden on kuitenkin pelattava ja opittava pelaamaan varovaisemmin ja sieltä
puolustuksen kautta. Jos siellä neloskentässä olisi kokeneita äijiä, niin kyllä ne
sieltä hyökkäisivät, vaikka niillä olisikin puolustava rooli.

Taktiikka ja pelitapa

Onko pelitapa terminä ylikorostunut? Jääkiekossa on tietty määrä vaihtoehtoja eikä niitä
hirveästi voi lähteä muuttamaan?

R: Joo, aivan oikein.

O: Tässähän tulee se, että kun kaikille jaetaan Ukko Nooan nuotit, niin jokainen soittaa
sen eri lailla. Toinen soittaa oopperana ja toinen humppana.

R: Niin, tässä on just se, mitä tossa sanoin nuorten pelaajien roolista kolmos- ja neloskentässä.
Ja pisteistä tapellaan niin tosissaan tänä päivänä, että sen tähden ehkä peli näyttää
pahemmalta kuin aikaisemmin. Mutta ei se taktiikka ole kuitenkaan perussyy.

O: Nuorilla voi olla siinä Ukko Nooassa muutama virhesointikin,
mutta vanhemmilla sitten harvemmin.

Tuomarit

R: Ei tuomaritaso huono ole.

O: Me ollaan molemmat pelanneet sellaisissakin maissa, missä tuomaritaso on huono.

R: Esimerkiksi kaikki Keski-Euroopan maat ovat sellaisia, missä on huono taso.

O: Sinne kun menee pelaamaan, niin on parempi ettei ajattele sitä yhtään. Siitä vain hermostuu. Suomalaiset tuomarit ovat kuitenkin kohtuullisen hyviä ja harvoin ne huonosti viheltävät.
Kyllähän siellä tuomarille sanotaan rajustikin, mutta se kuuluu siihen peliin.

R: Tunteet on kuumana ja pisteet ovat tärkeitä, niin kyllä siinä haukutaan jokainen ohimenijä.
Siellä nyt sattuu olemaan tuomarit, niin niillehän se tunne puretaan.

O: Sehän se on tuossa pelihommassa, että niin kauan kuin äly hallitsee tunnetta, niin kontrolli
säilyy, mutta kun se läikähtää yli, niin se on ihan sama kuka siihen tulee, niin ärisee vain että
painu helvettiin siitä. Sehän kuuluu peliin, että sekoita tuon kaverin pää. Hermostuta sitä.
Mutta kun olet vain viileä ja kerran otat puun takaa kunnolla, niin kyllä ne vähitellen
lakkaavat. Sellaista taktiikkaa jouduin Italiassa käyttämään. Esimerkiksi amerikkalaiset
aikanaan tuikkivat ja hermostuttivat meidät. Se sekoitti meidän pelin,
kun ei ollut totuttu sellaiseen.

Valmennus

R: Valmennustieto on meillä parasta mahdollista. Valmentajien koulutus
on esimerkiksi laadukasta.

O: Kyllähän jo Honkavaaran Aarne ja kumppanit osasivat luoda taktiikoita. Joe Wirkkunen
toi siihen kanadalaista näkökulmaa ja sitten Gustav Bubnik tsekkiläistä ajattelua. Kyllä
ne lavensivat näkökulmaa ja antoivat meille lisää kortteja käteen enemmän, mihin
oma ajatus ehkä olisi riittänyt. Mutta kyllä meille kuitenkin sanottiin 5-4-vastaan
tilanteissa, että tehkää se pojat, kun te osaate sen. Mutta kyllähän niitä
valmentajavirheitä tulee tänä päivänäkin, kun koutsikin on niin kuumana,
että selkeä ajattelu katkeaa.

R: Minä olen saanut aina pelata ammattivalmentajien kanssa ja
ne ovat olleet Hiitelän Seposta lähtien kaikki hyviä.

O: Ja pelaaja se opin kuitenkin soveltaa käytännössä. Onhan valmentajissa
vivahde-eroja. Toiset johdattelee pehmeästi ja toiset vähän kovemmin.

R: Joukkue tarvitsee yleensä vähän molempia tyylejä. Siellä on 25 äijää ja toiselle
sopii toisenlainen tyyli ja toiselle toisenlainen. Kyllä se vain on kestettävä.

O: Ei se siitä parane, että alkaa purnata ja oppositiota rakentaa. Kun pojat joskus kyselee,
että onkohan sillä valmentajalla jotain minua vastaan, kun ei tule peliaikaa. Niin minä
sanon niille, että kun ne huutaa sinua vaihtoon, niin käy heittämässä kiekko vastustajan
verkkoon ja tule sitten kysymään koutsilta, että mitä sinä sanoit. Tällä konstilla saa
peliaikaa varmasti. Peli on ainoa, millä mitataan. Vaikka olisit kuinka hyvä treeneissä.

Pukukoppipelaaja

R: Paras pukukoppipelaaja on se, joka tekee joka erässä kolme maalia.... kyllä sen täytyy olla
todellinen joukkueen jätkä ja pitää sitä fiilinkiä yllä huonollakin hetkellä.

O: Kapteenihan on yksi tärkeä ja meidän aikana ainakin joukkue valitsi kapteenin. Ja yleensä
kapteenit ovat luotettavia - ei välttämättä ollenkaan joukkueen parhaita pelaajia. Tärkeää on
kapteenille myös nuorten pelaajien auttaminen. Kapteenin valinnassa ratkaisee luonnetyyppi.

R: Hyvä pukukoppipelaaja - ei välttämättä kapteeni - pystyy huonollakin hetkellä pitämään
naaman oikeassa asennossa. Aukotoriteettiä joukkueen keskuudessa täytyy tietenkin olla.
Tällaisia kavereita on aika harvassa.

O: Yleensä täytyy joukkueessa olla joku huumorityyppi, joka tartuttaa hyvän fiiliksen muihinkin. Esimerkiksi Riihirannan Hexi oli maajoukkueessa sellainen. Se ei ollut kapteeni, mutta hyvä pukukoppipelaaja. Kapteeni on sellainen tiimijohtaja, joka kokoaa tiukassa paikassa ryhmän,
että hei jätkät nyt ajatukset tähän peliin..

R: Ja meillähän on lisäksi JiiPee (Jansson), joka pitää sitä huumoria yllä. Näitä pukukoppipelaajia
on erilaisia - toiset on kovia tsemppaamaan ennen peliä, toiset taas keventävät huumorin
kautta. Molempia tarvitaan - ei pelkkä huulenheitto riitä.

O: Se on sellainen tyyppikysymys, jota ei usein voi edes ennakoida.

R: Eikä siihen voi määrätä ketään - se vain nousee luonnostaan.

Rituaalit

R: Niitä on varmaan miljoona ja vaihtuu koko ajan.

O: Minä olen koittanut aina välttää kaikkia taikauskoja.

R: Niin, kun ne muuttuvat niin nopeasti...

O: Niin, enkä voi syyttää mitään, että tein jonkun asian väärin.

R: Kyllähän sitä voi ajaa hallille jotain tiettyä reittiä, mutta kun
tulee 5-0 turpaan, niin se loppui taas siihen.

O: Nuorempana saattoi olla jotain, mutta kyllä minä sitten yritin välttää sellaisia - joka
sukan kääntö ja sukan jalkaan vetäminen... ei siitä mitään tule. En minä ehdi pelaamaan,
jos ajattelen, että menivätkö ne nyt kaikki oikein.

R: Kaikillahan niitä on jonkinlaisia. Joillekin ne ovat tärkeämpiä ja joillekin vähemmän tärkeitä.

O: Ei sitä välttämättä huomaa, että jonkun asian tekee vaistomaisesti samalla tavalla.

R: Niin, minä kiristän aina oikean luistimen ensimmäisenä. Se ei johdu rituaalista, vaan siitä,
että vasen jalka on hiukan pienempi, niin minä haluan kiristää sen myöhemmin,
että pysyy kireällä pidempään.

Maalivahti

R: Kyllä maalivahdin merkitys on valtava - varsinkin nykypäivänä, kun peli on
puolustusvoittoista. Varsinkin jossain play offeissa et voi mitenkään voittaa,
jos maalivahti ei tee niitä ratkaisevia pelastuksia. Se on kylmä totuus.

O: Se pitää paikkansa ja samalla tavalla se on ollut minun ajoistani saakka.
Ja veskarin persoonan merkitys on tärkeä.

R: Hyvä veskari rauhoittaa joukkuetta ja antaa tärkeän tuen joukkueelle
pelata hyvin ratkaisuhetkillä.

O: Lahtisen Jussihan oli minun aikanani ylitse muiden.

R: Nythän on paljon hyviä maalivahteja - taso on selvästi laajentunut.

O: Tässä tullaan just siihen, että kuinka pysyä kehityksen mukana. Maalinteko on aina
vain hankalampaa. Sinun pitää kerätä tietoa maalivahdeista, millaisia ne ovat.
Sinulla pitää olla ne tiedot siinä maalintekotilanteessa. Minä olen aina uhrannut
aikaa paljon just siihen, että tutkin vastustajan maalivahtia mahdollisimman paljon.

R: Maailman parhailla maalintekijöillä irtoaa laukaus aina suoraan syötöstä. Ne ampuvat
niin nopeasti, ettei veskarille jää aikaa. Ja melkein mistä asennosta vain. Esimerkiksi
Brett Hullilta lähtee kuti suoraan syötöstä, jos syöttö tulee metrin säteelle - löysällä
mailalla rento kuti ja siellä on. Se on varmasti harjoitellut paljon just tätä ja huomannut,
että sillä pärjää. Nykykiekossahan syöttö ei läheskään aina tule lapaan ja on taito
ampua huonostakin syötöstä pelitilanteessa.

O: On sellaisia tyyppejä, jotka ovat mahdottoman hyviä ampumaan treeneissä,
kun syöttö tulee lapaan. Pelitilanteessa pitää osata ampua huonoista syötöistä.

R: Kyllähän esimerkiksi Selänteen Teemu on sitä hommaa harjoitellut niin paljon,
että kaivaa kiekon ampumavalmiiksi vähän joka asennosta.

O: Todellisia maalintekijöitä on kuitenkin vähän. Mutta kun katselee treeneissä,
niin harva jää sinne harjoittelemaan omalla ajallaan sitä. Ja vähän niin kuin
pelinomaisesti. Joku vähän häritsemään ja eri sektoreista syöttöjä.

R: NHL:ssä esimerkiksi Brendan Shanahanista on tullut kova maalintekijä. Sehän on
voimahyökkääjä, mutta on aikuisiällä harjoitellut sen - jää treenin jälkeen
hakkaamaan monta sataa kiekkoa. Tällainen puuttuu Suomesta.

O: Se on ihan totta. Kyllä täältä maalintekijöitä löytyisi, kun joku ottaisi ja alkaisi treenien
ulkopuolella tosissaan sitä harjoitella. Me teimme jo aikoinaan sellaisia harjoitteita,
että syöttö täytyi ottaa vastaan luistimilla ja sitten siirtää se lapaan ja ampua.

R: Näitähän ei joukkuetreneissä ehditä harjoitella. Tällaiset harjoitukset
pitäisi vetää sitten omalla ajalla.

O: Tästä tullaan taas siihen, että jos on todellinen halu tehdä maaleja,
niin se treenaa omalla ajallaan.

R: Ja todellisella maalintekijällä on se halu, vaikka olisi nelikymppinen, kolmekymppinen
tai kaksikymppinen - se jää sinne treenien jälkeen laukomaan.

O: Itsestä sen on lähdettävä.

<<< Takaisin Forum sivulle